Venäläinen klassikkokirjallisuus

Venäläiset klassikkokirjailijat, kuten Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski, ovat maailmankuuluja. 1800-luku oli ehdottomasti venäläisen kirjallisuuden kulta-aikaa, eikä 1900-luvun – niin sanotun hopea-ajan – teoksetkaan jääneet niiden varjoon. Venäläinen klassikkokirjallisuus auttaa ymmärtämään maan värikästä historiaa ja kulttuuria. Se, että monet venäläiset kirjailijat ovat maailmankuuluja, ei ole sattumaa. Tutustumalla venäläiseen kirjallisuuteen, edesauttaa oman yleissivistyksensä kehittymistä ja avaa oven naapurimaamme historiaan.

1800-luvun parhaat

Venäläisen kirjallisuuden kulta-aikana tunnettu 1800-luku nosti esille esimerkiksi Aleksandr Puškinin, Vasili Žukovskin, Nikolai Gogolin, Ivan Turgenevin, ja hieman myöhemmin vielä Fjodor Dostojevskin ja Leo Tolstoin.

Romantiikan ajan runoilijan ja kirjailijan Aleksandr Puškinin tuotannosta kannattaa tutustua romaanien lisäksi esimerkiksi hänen tragediaansa Boris Godunoviin. Jos kuitenkin pitäisi lukea ainakin yksi venäläinen romaani, voisi se olla Dostojevskin Rikos ja Rangaistus. Leo Tolstoi puolestaan tunnetaan parhaiten teoksistaan Sota ja rauha, ja Anna Karenina, joissa molemmissa on useita henkilöitä, mutta ovat teemoiltaan erilaisia.

1900-luvun parhaat

Anton Tšehov on tunnettu impressionistisista novelleistaan. Hän keskittyi teoksissaan erityisesti kuvailuun ihmisen tarpeettomuudesta, yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä. Maksim Gorki luetaan yhdeksi kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajista, ja hänen kirjoituksissaan olikin usein poliittinen sävy.

Miksi lukea venäläistä kirjallisuutta?

Venäläiset kirjailijat pystyivät maagisella tavalla tallentamaan aikansa elinolosuhteet tarinoihinsa. Toisaalta monet teoksista ovat hyvin ajattomia, sillä ne kuvailevat ihmisyyttä, tunteita ja elämän suuria hetkiä niin raa’alla ja aidolla tavalla. Kysymykseen ei siis ole yksiselitteistä vastausta, mutta venäläisen kirjallisuuden suosio puhuu puolestaan.